Lucky Palms part 2

Heipä vaan. Lucky Palms part 2 tällä kertaa, ja nyt luvassa maisemakuvia!

Sekä aurigonnousut että -laskut ovat Lucky Palmssissa kertakaikkisen upeita. Näyttää siltä kuin koko maailma olisi tulessa. Vau!

Yadimin talo, joka on yksinkertaisen kaunis niin sisältä kuin ulkoa. Must have -poikamiesboksi, täydellinen yhdelle simille tai pariskunnalle, joka ei suunnittele perheenlisäystä - ainakaan vielä. Curtis Bay -laituritontin voit tsekata täältä!

Naapuruston laituriosio on valehtelematta yksi suosikkipaikoistani. Niin suloisia taloja ja vielä meren äärellä, en pistäisi pahakseni itsellenikään... Joskus käy simejä kateeksi.

Mitäs pidätte? Joko teillä on pelissänne Lucky Palms?

Lucky Palms part 1

Heipähei taas. Tällä kertaa minulla onkin teille läjä kuvia, keskittyen ihanaan Yadimiin ja Lucky Palmsiin, jonka minunkin oli pakko hankkia. Jaoin kuvat kahteen postaukseen, koska innostuin hieman ottamaan kuvia... toivottavasti aivonne eivät sula kesken kaiken. Kaunis naapurusto ja aivan uskomattomat auringonlaskut, tykkäilen kovasti myös aavikkofiiliksestä. Melko tyhjä tosin. Mutta, pidemmittä puheitta:

Yadim ja toivomuskaivo.

Sinne meni lantti... rakkautta toivoi, miesparka.

Ja mitäpä saikaan?

Vanhuksen nimeltä Lea! En ollut liian innoissani. Eikä Yadimkaan. 

Puumanaiset... ei niin sen juttu.

Toivomuskaivon takana oli tällainen viehättävä puisto.

Ja protestoimaan. Astronautteja vastaan? Vallan mainiota, koska Yadimin 

elämänhaavehan on kohota sotilasuralla niin korkealle, että pääsee työskentelemään astronauttina. Hmm.

Yadim tapasi mielenosoituksessa myös sievän simneidon. 

(Jonka nimeä en muista, yllättäen.) 

Ja he kävivät syömässä paikallisessa Dinerossa...

...jossa treffit menivät näköjään suhteellisen nappiin. Jes!

Huh, siinäpä tämä. Part 2 tulee kun ehdin taas pyöritellä kuvia. En hirveän kauaa ehtinyt Lucky Palmssilla pelata, mutta veikkaan että naapurusto voisi käydä tylsäksi pidemmän päälle. Itse olen enemmän metropoli-ihmisiä. Tosin asunnot olivat viehättäviä, ja pakko myös antaa propsit useista townieista - on melko nättiä ja komeata kansaa. Seuraavassa postauksessa saattekin sitten enemmän maisemakuvia. 

Ja Lucky Palms on ladattavissa EA:n virallisilta sivuilta muutamaa simpointsia vastaan. Suosittelen!

L'amour

Tässäpä teille taas muutama kuva. Mukaan eksyi myös ihastuttava Yadim, joka kärttyisellä luonteellaan pitää varmasti tyttöni aisoissa. Ainakin minä olisin kiltisti tuollaisen katseen alla... heh.

Bonuksena joku random tilannekuva, jossa ilmeet on aika... 

...hurmaavat.

Makin' Magic part 1

Haa, kuten lupasin, spammaan muutaman kuvan Crofteista. Tai ainakin siitä mistä kaikki alkoi.

Mutta, tattaraa, pidemmittä puheitta:

Suvun kantaäiti Marlboro, jonka loin ihan vain testimielessä kun Showtime ilmestyi. Sitten tykästyinkin häneen ja loppu onkin historiaa.

Marlboro saavutti kymppitason laulajana. Hän oli melko värikäs ja räiskyvä persoona, ja myöskin hieman kameleonttimainen. Luonne näkyi ulkonäössä melko kirkkaasti...

Nykyään jo edesmennyt rouva ehti jättää jälkeensä melkoisen perinnön. Mutta ennen sitä, hän tapasi elämänsä naisen.

Kerry (en muista enää alkuperäistä sukunimeä) oli pelin townie, kunnes rakastui palavasti Marlboroon. He muuttivat yhteen ja Kerry aloitti työt opetusuralla. Vapaa-ajallaan hän tehtaili lukuisia romaaneja ja haaveili lapsista.

Häätkin ehdittiin viettää. Tilaisuus oli pieni ja intiimi. (Huomatkaa Marlboron tyylikäs smokki!)

Happy couple! (?)

Häiden jälkeen oli vuorossa häämatka, kuumaan ja eksoottiseen Egyptiin.

Söpöilyä.

So serious.

Kerry pamahti paksuksi heti häämatkan jälkeen, mistä minulla ei ole valitettavasti kuvia. On oikeastaan outoa kuinka vähän kuvia minulla loppujen lopuksi on perheestä, vaikka olen pakkomielteinen valokuvaaja... No, näitä sattuu. Kuvapläjäyksen part 2 ilmestyy heti kun jaksan kaivaa säälliset kuvat esiin. Olen kuitenkin ylpeä Crofteistani, ovat nimittäin ensimmäinen suku jolla olen pelannut kolmanteen sukupolveen! (Kyllä. Olen pelannut The Sims -pelejä naperosta lähtien, mutten ole koskaan onnistunut kasvattamaan sukua toisen sukupolven yli. Kyllästyn nääs helposti...) Ja kohta, jos oikein hyvin käy, syntyy neljäs. Eikä kyllästymisestä tietoakaan! 

I'm so proud of myself. 

Palaillaan.

Bunch of gals

Siinäpä muutama kuva. Tykkään kovasti Anneliesesta, minun oma pinup-tyttöni (joka sai myös kunnian koristaa banneria). Meni tunti jos toinen tehdessä, mutta hauskaa oli. Hän tulee luultavasti ladattavaksi jahka jaksan perehtyä ohjeisiin. Tumma neito on nimeltään Sara ja blondi taas Serena. Olen hyvä keksimään omaperäisiä nimiä.

Serena onnistui myös ihan kohtalaisesti. Sain aikaiseksi vihdoinkin ladata kaikki haluamani sliderit, joten simien tekeminen luultavasti räjähtää käsiin. Vaan haittaneeko tuo, kunhan pelin parissa viihtyy. Pitäisi vain pelailla ainoaa pelisukuanikin hieman pidemmälle, jotta saataisiin neljäs sukupolvi syntymään... tahtoo vain tuo pelailu mennä hieman poseplayerilla leikkimiseksi, ja itse tekeminen jää vähemmäksi. Oh well, josko sitä seuraavalla kerralla. Ja jos niitä kuviakin saisi Croftin suvusta blogiin päin.

Toivotaan.